Lapsen pahoinpitely on väärin

Hesarissa oli joitain vuosia sitten laaja kysely: kuritatko lastasi fyysisesti?

Tulokset yllättivät: hurja joukko, olisiko ollut jotain yli 50%, suomalaisista myönsi säännöllisesti pahoinpitelevänsä lastansa. He antavat siis pilteilleen ja rakkaimmilleen milloin tukkapöllyä, luunappeja, koivuniemen herraa tai ehkä joskus vanhaa kunnon avokämmentä, kun se vain vapautuu vaimonpieksennästä.

Hesari nosti esille jutun yhteydessä tosiasian, joka ei ollut ihan jokaisen härmäläisen tiedossa: lapsen fyysinen kurittaminen on kaikille tavoin väärin ja kiellettyä. Se on kiellettyä moraalisesti. Ja (kaikille kokoomus- ja keskustapoliitikoille tärkeä perustelu) se on myös kielletty laissa.

Hesari alleviivasi asiaa niin kuin lapselle olisi puhunut: älä lyö lastasi.

Sivuhuomautuksena: olen kuullut perusteluja lapsen fyysiselle kurittamiselle. Yleisin on: kun ne ei muuten tottele.

Tiedoksi: ne ovat lapsia, rajojen kokeilu ja tottelemattomuus kuuluu niiden kehityskaareen. Jos ne tottelisivat kaikkea mitä sanot, olisi syytä epäillä ongelmia.

Perustelu on myös aika mielipuolinen: onko niin, että kun yksilön kypsyystaso on alhaisempi, häntä saa vetää turpaan? Eli jos vanhus muuttuu pikkaisen seniiliksi, dementia iskee, häntä saa alkaa mäiskiä avokämmennellä poskelle tai antamaan vähän tukkapöllyä. Eihän se muuten usko.

Mielenkiintoisempi juttu seurasi. Noin puolen vuoden jälkeen ensimmäisestä kyselystä, Hesari teki toisen vastaavan kyselyn. Tulokset yllättivät.

Uudessa kyselyssä yllättäen suomalaiset olivat parantaneet tapansa: enää pieni osa myönsi pahoinpitelevänsä lastaan.

Ja painotan sanaa: myönsi. Tottakai toivon, että moni tuli järkiinsä ja lopetti lapsensa kurittamisen fyysisesti. Mutta epäilen kovasti, että vain 6kk aikana sadattuhannet suomalaiset olisivat yhtäkkiä muuttaneet vuosikymmenien aikana sisäistettyjä käyttäytymismalleja. Malleja, mitkä on opittu omilta vanhemmilta ja he taas omilta.

Koivuniemen herra tanssi edelleen saksanpolkkaa pikku pirpanoiden persposkilla mutta Hesarin järjestämään kyselyyn todennäköisesti vain vastattiin niin kuin laki ja yleinen säädyllisyys vaatii.

Näin tilastot saatiin nätiksi mutta ongelma: perheväkivalta ja lasten fyysinen kuritus tuskin häipyi.

Miten pärjätä Great place to work -kisassa?

Toinen kerta kun huomasin miten tilastoja saatiin kaunisteltua mutta varsinaista ongelmaa ei korjattu, tapahtui entisessä työpaikassani.

Yrityksemme osallistui Great Place to Work -kilpailuun ensimmäistä kertaa. Kilpailussa työntekijät saavat arvioida omaa työpaikkaansa ja työnantajaa.

Tulokset olivat musertavat. Saimme ala-arvoisen arvosanan ja olimme kisan häntäpäillä. Tulosten mukaan työpaikassamme ei ollut asiat kunnossa. Etenkin työilmapiiri mätti pahasti. Ja tämä oli toki huomattu jo aiemmin työntekijöiden keskuudessa.

Johdon reaktio oli yllättävä. Oletimme, että nyt kun ongelmat on ulkopuolisen, luotettavan asiantuntijan toimesta tuotu päivänvaloon, ne korjataan ripein ottein. Mutta ei.

Tämän sijaan johto päätti, että vika huonossa sijoituksessa oli henkilöstössä, joka ei osannut vastata oikein. Tämä viestitettiin työntekijöille varsin tarkasti: näytettiin miten meidän olisi pitänyt vastata.

”Kun epäröi vastauksessa, moni ihminen antaa arvosanaksi 3 (asteikolla 1-5). Ensi kerralla kun vastaatte tällaiseen kyselyyn, laittakaa mielummin 4.”

Meitä konkreettisesti kädestä pitäen ojennettiin vastaamaan oikein. Kerrottiin, että antakaa pykälää parempi vastaus mitä oikeasti olette mieltä.

Asiaa seliteltiin myös sillä, että suomalaiset ovat luonnostaan vähän pessimistisiä. Annetaan vähän huonompi arvosana kuin oikeasti ansaitsisi.

Perustelu, jossa ei ole päätä eikä häntää, koska kaikki kilpailijat kisassa olivat myös noita pessimistisiä suomalaisia. Ja ne pesivät meidät mennen tullen.

Todelliselle ongelmalle, huonolle työskentelyilmapiirille, huonoille työmenetelmille, työntekijöiden selkänahasta repimiselle tai asiakkaiden joskus ehkä moraalittomalle laskuttamiselle, ei tehty pätkääkään.

Ja katsos…. seuraavana vuonna tulokset paranivat. Ja taas opastettiin. Kerrottiin miten pitää vastata. Muutama vuotta myöhemmin firma, josta olin jo ajat sitten lähtenyt, keikkuikin jo Great place to work -kisan kärkikahinoissa. Mutta työntekijät kipuilivat ja muutama vuosi myöhemmin tulikin sitten ihan joukkokato mutta se onkin sitten toinen juttu.

Tilastot oli kuitenkin kaunisteltu. Vääryys oli oikaistu. Johto voi taputtaa itseään selkään.

Todellinen muutos vaatii aikaa ja töitä

Jotta iso muutos ihmisten käyttäytymisessä saadaan aikaan, tarvitaan tietenkin paljon töitä ja paljon aikaa. Ja tahtoa muuttua.

Oli kyse sitten lapsenkasvatuksesta tai johtamisesta ja organisaatiokulttuurista.

Ongelmat eivät ratkea tilastoja kaunistelemalla.

Yrityksen tulosta voidaan pumpata paremmaksi tiukalla kulukuurilla, mutta todennäköisesti tämä ei korjaa juurisyitä menestyksen tai menestymättömyyden taustalla.

Työtyytyväisyys voidaan keinotekoisesti nostaa kattoon ja johto voi onanoida toisiaan saunanlauteilla hymyssä suin, mutta hieman myöhemmin työntekijöiden poistuma tulee rankaisemaan ja paljastamaan totuuden.

Yritykselle ja johtajalle on tärkeä kysyä: onko minulle tärkeintä tehdä oikein, se mikä on parasta yritykselle, työntekijöille, asiakkailleni? Vai onko tärkeämpää saada mittarit näyttämään hyvälle?

Onko vanhempana minulle tärkeintä vastata kunniallisen kansalaisen tapaan kyselyihin vai oikeasti muuttaa vääristyneitä käyttäytymismalleja ja lopettaa sukupolvelta toiseen jatkunut väkivallan kierre? Lopettaa se omasta halusta, enkä sosiaalisen paineen myötä.

Sillä kuten Leonard Cohen kerran sanaili, että kun hommat alkaa menemään todella perseelleen, sinulla ei ole enää mitään mitä mitata. Mitään mitä voisi kaunistella. Silloin tilastoilla ei tee enää mitään. Ei kannata päästää asioita siihen pisteeseen.

 Things are going to slide,
 Slide in all directions
 Wont be nothing
 Nothing you can measure
 Anymore

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteydenotto

Mikäli olet kiinnostunut yrityskohtaisista palveluista tai sinulla kysyttävää palvelujemme sisällöstä, niin ota yhteyttä oheisella lomakkeella tai soita Mikalle numeroon 040 845 8432.